Tavoitteena viettää mahdollisimman normaalia elämää Kanarialla kuukauden verran. *Jälkihuomatuksena että tähän myös päästiin.

Matkabudjettia:

•  Airbnb majoitus, 3 mh asunto turistialueiden ulkopuolelta, lentokentästä hieman etelään, 1400 €.
• Meno-paluu lennot viidelle Norweganilta 1045 €.
• Auton vuokraus 477 €.

Päivä o – Valmisteluja

• Postin jakelun katkaisu matkan ajaksi (nyt kun posti taas kulkee). Maksoi 25,50 € 🙁
• Kaikenlaisten dokumenttien tulostelua mukaan.
• Viimeisten paperislaskujen muuttamista sähköisiksi.
• Vuokra-autolle lisäturva 0 euron omavastuulla Rentalcoverista hintaan 132 € (vs.vuokraamon noin 500€).
• Liput Poema del Mar akvaariomaailmahässäkkään 117,50 € (kolmesta lapsesta vain yksi onkin enää lapsi kun ostaa lippuja…ihanan kallista)
• Autot seisontaan, mutta vasta lähtöpäivänä, astuu näköjään voimaan heti.
• Lukemista ja kuuntelemista lentokoneeseen ilmaiseksi kuukauden  kokeilulla Elisa-kirjalta 🙂

Päivä 1. – Lento ja majoittuminen

Lento sujui normaalin tylsästi. Hienoa kun kaikki on tuttua ja menee samalla rutiinilla ilman jännittelyjä. Mutta sinä kuka et ole matkustanut, ei sinullakaan ole syytä paniikkiin! Kaikki on kyllä tehty hyvin selkeäksi ja helpoksi lentokentillä (siis ainakin Suomessa ja Kanarialla).

Auton vuokrauskin sujui rutiinilla. Tein tiskillä päätöksen jota en varmasti tule katumaan. Meille tarjottiin isompaa automaattivaihteista autoa 3 euron lisähintaan / päivä. Koollahan ei ole väliä (alkuperäinenkin oli ihan ok), mutta automaatti oli musiikkia korvilleni. Liikenne on joskus hektistä, ruuhkaista ja about jokainen liikkeellelähtö mäkilähtö. Tulemme autoilemaan paljon, ja ainoana kuljettajana arvostan automaattia todella!

Sitten jännin osuus matkasta. Ensimmäinen Airbnb majoituksemme! Tiesin kyllä jo etukäteen ettei kämpän pitäisi olla pettymys, mutta ainahan se mietityttää. Kuitenkin vien sinne perheeni kuukaudeksi, mitä jos kaikki on ihan kauheaa. Mutta kaikki meni taas tosi hyvin! Asunto on juuri mitä pitikin ja vastaanotto ystävällinen. Kielenä oli lähinnä spanglish, eikä kovin pitkällisiin keskuteluihin ajauduttu. Mutta kaikki tuli selväksi ja ihmisille hyvä mieli!

Äsken kävimme kaupasta muutaman kassillisen evästä. Osasin jopa kysyä espanjaksi mistä löytyy munia. Toisaalta en ymmärtänyt yhtään mitä kassaneiti selitti muovikasseista. Nyt syömme ja asetumme taloksi ja huomenna sitten päivänvalossa tutustumaan paikkoihin!

Päivä 2 – Ostoskeskus ja jaloittelua

Ensimmäinen kokonainen päivä käynnistyi melko varhain. Vaikka aikaero Suomeen ei olekaan kuin sen kaksi tuntia, laittoi se meidät heräämään noin kuudelta. Kun aikaa saatiin kulutettua kymmeneen saakka, lähdettiin ajelemaan. Tarkoitus oli täydentää kunnolla ruoka- ja päivittäistavaravarantojamme. Siksi suuntasimmekin hyvin lähellä sijaitsevaan Atlantico-ostoskeskukseen (centro comercial). Paikka oli entuudestaan tuttu, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa ”oma” auto alla. Pistäydyimme muutamassa vaatekaupassa ostamassa tarjousvaatteita. Nikea, Conversea yms. merkkejä oli tarjolla verrattain edullisesti. Emme kuitenkaan hullutelleet, sillä odotukset loppiaisen jälkeisistä alennusmyynneistä ovat korkealla…

Tärkein syy Atlanticoon pistäytymiselle oli sen yläkerran Carrefour-supermarketti. Tästä paikallisesta Prismasta/Cittarista saimme kaiken mitä tarvitsimme. Taas ihmeteltiin Suomeen verrattuna runsaita valikoimia monissa tuoteryhmissä. Lapsia inhottivat erilaiset kokonaiset tai ainakin puolikkaat nisäkkäät ja merenelävät joita lihapuolella tarjottiin. Makeita leivonnaisia oli varmasti satoja erilaisia, ja halvalla. Oliiviöljyhyllyn edessä sai ihmetellä hetken että mitähän ottaisi, alkoholijuomien osastosta puhumattakaan. Niin ja täällähän ovat ruokakaupassa ihan sulassa sovussa keskenään niin oluet, viinit kuin tiukimmat viinaksetkin. Silti ei missään näy juoppoja, ainakaan paikallisia…

Iltapäivällä tutustuimme alueeseen jossa majoitumme. Ja kuten oli oikeastaan tiedossa, oikein mukava pikku kalastajakylä. Ja kyllä, taas olimme varmaankin paikan ainoat turistit, kuten Teneriffalla matkalla kolme. Saimme vähän tarpeettoman paljon katseita, mutta se nyt ei ole mitään uutta.

Ilta-ajelulla käytiin vähän vuorenrinteellä kääntymässä, ja sitten kuvaamassa (yrittämässä) lentokoneita kiitotien eteläpäässä, johon pääsee helposti autolla. Hyvä paikka, mutta liian myöhäinen ja siten hämärä ajankohta. Takaisin joku toinen päivä.

Jo toisena päivänä olo kotoisa ja kaikki alkaa sujua rutiinilla. Enpä ihmettelisi jos tällä sivustolla nähtäisiin joskus osio: Matka xx – muutto (ehkä vuodeksi) Gran Canarialle.

Päivä 3 – Etelä-osassa autoilua

Päivään ei kuulunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Ajeltiin ympäriinsä, mm. moottoritie GC 1 loppuun etelän suuntaan. Tätä huvia riittikin tämä yksi kerta, siellä ei oikein ole meille mitään. Tuttuja paikkoja, tai sitten paikkoja johon ei ole tarvista mennä. Kävimme rannalla jossa ei oltu ennen käyty, olikohan playa Taurito. Pieni ihan kiva kiva ranta hotellien välissä.

Illemmalla käytiin bongailemassa lentokoneita lentokentän molemmissa päissä. Kiitoteiden eteläinen pää soveltuukin tähän hyvin, sinne pääsee autolla ja ihan pienellä kävelyllä niin lähelle kuin nyt lentokenttää voi laillisesti päästä. Pohjoispäässä kenttää on sotilasaluetta ja mahdollisuudet bongailuun huonommat. En suosittele kameran kanssa heilumista puomien sisäpuolella 🙂 Espanja on muuten Nato-maa, ja Kanariallakin voi nähdä monenlaista kiinnostavaa kalustoa ja aktiviteettia.

Päivä 4 – Katso edellinen

Aika lailla eilisen toisinto. Osa perheestä jätettiin uimatouhuihin tutulle San Agustinin rannalle, osa kävi lähistöllä kävelemässä ja kiipeilemässä vuoristossa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä hyvissä ajoin aamulla ensimmäistä kertaa vuorille!

Päivä 5 – Vuorilla

Tämä päivä kului autoillessa vuoristossa. Käväisimme huipullakin, mutta kuten Teneriffallakin ei se korkein kohta ollut millään lailla retken parasta antia. Eikö se sanontakin kuulu että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.

Tällä kertaa katson parhaaksi vuorovaikutukseksi kertoa teistä joita ajoimme. Teemme vielä ainakin toisen vuoristoretken ajaen eri reittejä, mutta tässä tämän kertaiset:

Nousimme vuorelle kaakon suunnasta GC-65 tietä, kapea, mutkainen ja kohdatessa vaadittiin tarkkuutta ja varovaisuutta. Jatkoimme edelleen tiellä GC-60 josta käännyimme oikealle GC-600 ja edelleen GC-130 jota pääsee Pico de Las Nieves huipulle. Pienenä yllätyksenä nämä kaksi jälkimmäistä kolminumeroista tietä olivat leveämmät ja parempikuntoiset kuin kaksi edellistä ”päätietä”. Alas huipulta tultiin alkuun samaa reittiä. Sitten suuntasimme länteen tielle 606. Tämä oli aika stressaava kokemus. Tie oli suurimmaksi osaksi vain yhden auton levyinen ja kohtaamiset piti satuttaa harvoihin leveämpiin kohtiin. Mutkissa soitettiin torvea varoitukseksi vastaantuleville. Pahimmilla osuuksilla tiessä ei edes ollut reunakaidetta ja pudotus alas oli pitkä. Vaati hieman hermoja kohdata toinen auto ajamalla tien ulkoreunalle, jonka alla oli usein ladottu kivimuuri… Tällaisissa teissä ei ole mitään uutta, eikä niitä aina voi välttää. Tämän jättäisin itse väliin, niin maisemat kuin määränpääkään eivät vastanneet stressaavaa ajomatkaa.

Matka jatkui eteenpäin parempaa tietä 210, ja siitä pohjoiseen jo ihan kunnon GC-2 tietä.

Teneriffalla mielestämme parhaat maisemat löytyivät vuorten pohjoispuolelta, niin myös Gran Canarialla. Ylitimme takaisin tullessa vuoret reittiä GC-70, GC-21, GC-42 ja GC-41. Paljon vihreyttä, niittyjä, maatiloja, metsäpalon jälkiä, pieniä kyliä, kaikkea kaunista! Voi vain kuvitella miltä kaikki näyttää keväällä kun kaikki hedelmäpuut ovat kukassa ja muutenkin lehtipuut vihreinä. Nythän täälläkin on syksy / talvi, ja maisema hieman ruskea ja lehdetön. Tänne pohjois/koillis-osaan vuoristoa palaan vielä uudestaan. Yhteenvetona vuoristoon autoileville suosittelisin kaikkia koillisen punaisella numeroituja tietä, niitäkin pääsee vaikka huipulle saakka!

Tässä pieni video autoilusta Gran Canarian vuoristossa.

Päivä 6 – Arinagassa oleilua

Edellispäivän jälkeen kenellekään ei oikein maistunut autoilu. Vietimme päivän tutustuen jalkaisin Arinagaan. Itse kulutin paljon aikaa myös asunnolla editoiden kuvia ja videoita alkumatkalta.

Päivä 7 – Barranco de Las Vacas

Käväisimme yhden lapsen kanssa melko lähellä Arinagaa  sijaitsevassa Barranco de Las Vacas-kanjonissa. Omalla vajavaisella espanjan tadollani suomentaisin sen lehmien rotkoksi.

Perille (tai lähelle) vie mutkainen vuoristotie. Minkäänlaista oikeaa pysäköintialuetta ei ole. Varsinainen nähtävyys sijaitsee tiukan mutkan kohdalla vuorten välisessä laaksossa. Pari sataa metriä ennen tätä on tien vasemmalla puolella levike johon mahtuu ehkä kolme autoa. Se oli täynnä. Sitten juuri ennen mutkaa ns. parhaalla paikalla on oikealla puolella levennys johon saa yhden auton tien suuntaisesti. Siinä oli tietenkin auto, mutta he olivat juuri lähdössä. Ajoimme ohi ja kävimme kääntymässä kauempana. Palatessamme paikka oli tyhjä ja kurvasimme siihen.

Laskeuduimme alas rotkoon, mutkan kohdalla sinne vie ihan hyvä polku. Veden kallioon uurtama kanjoni oli vaikuttava, mutta jopa pieni pettymys kun olin katsellut siitä niin paljon kuvia. Jotenkin kuvittelin reittiä pystysuorien kallioseinien välissä paljon pidemmäksi. Todellisuudessa kalliosola on ehkä noin 50m pitkä. Joka tapauksessa paikka on kaunis, ja voi vain kuvitella paljonko vettä on pitänyt virrata että tällainen ura on syntynyt. Sanan kallio voisi kyllä laittaa tässä yhteydessä lainausmerkkkeihin, kiviaines on täällä kaikkialla verrattain pehmeää hiekkakiveä tms. eikä lähelläkään suomalaista graniittia. Tämän rotkon seinämät ovat nopeasti googletettuna jonkinlaista kovettunutta vulkaanista tuhkaa. Suosittelen pistäytymistä, mutta en pienten lasten tai huonojalkaisten kanssa. Älkää myöskään odottako hengitystä salpaavaa kokemusta. Kuvia laitan erilliseen kuvagalleriaan.

Päivä 8 – Kasvitieteellinen puutarha

Ajelimme Viera y Clavio-nimiseen kasvitieteelliseen puutarhaan, johon jotenkin netissä törmäsin. Ei meitä kasvit niin kiinnosta, mutta ajattelin että mukava paikka ulkoilla vihreissä maisemissa. Ja niinhän se olikin.

Sisäänkäynnillä parkkipaikka ehkä kymmenelle autolle. Sekä pysäköinti että sisäänpääsy ovat ilmaisia.

Puisto sijaitsee suurimmaksi osakseen jyrkällä vuoren rinteellä, jota sitten kuljetaan kapeita kivettyjä polkuja ja portaita. Välillä portaat olivat aika hurjia, ja lasten kanssa sai olla tarkkana. Kyltit varoittivat että liikumme omalla vastuulla vaarallisella reitillä. Polkureitistö on sekavahko, ja vaatii varmasti paljon edestakaisin poukkoilua jos aikoo kiertää joka paikan, mitään järjellistä reittiä tai kiertosuuntaa en keksinyt. Me päätimme vain laskeutua alhaalla olevaan puistoon ja nousta toista reittiä ylös.

Vuoren rinteellä oli viileää, mutta alhaalla selvästi lämpimämpää ja aurinkoisemaa (riippuu tietenkin vuorokauden ja vuodenajasta). Alue oli viihtyisä, mutta kasveissa ei kauheasti ollut nähtävää. Voin kuvitella että paikka on todella kaunis keväällä ja kesällä kun kaikki kukkii. Nyt oikeastaan ainoa näkemämme väri oli vihreä.

Suosittelen rauhalliseen ulkoiluun karun etelän kivikkoon kyllästyneelle. Tarjoaa paikallisesta kasvistosta varmasti paljon tietoa siitä kiinnostuneelle. Kasvien juurella oli kyltit QR-koodeineen, joista varmasti olisi saanut skannattua lisätietoa. Käykää varsinkin jos on muu vuodenaika kuin talvi!

Illalla saimme isäntäväeltä puhtaat petivaatteet ja pyyhkeet. Vaihdomme vuodevaatteet itse, olisi ollut jotenkin outoa ja kiusallista teettää se heillä, vaikka tarjoutuivatkin sen tekemään. Joululahjaksi saimme pullon viiniä ja lapsille makeaa.

Ja nyt lopetan tämän huonoksi havaitsemani päiväkirja-tyylin, ja kirjoitan jälkikäteen  loppumatkasta vain ne mielenkiintoisimmat ja lukijaa hyödättävimmät jutut. 

Autoilu Gran Canarialla

Vuokrasimme siis koko kuukaudeksi auton. Tämä oli aivan selvää, halusimmehan nähdä koko saaren. Ja helpottaahan auto älyttömästi ihan päivittäistä kaupassa käyntiä yms. toimintaa.

Liikenne Kanarialla on Suomeen verrattuna sanoisinko nopeatempoisempaa. Tämä sopii minulle loistavasti, kunhan siihen aina tottuu. Onneksi se käy nopeasti, korkeintaan ensimmäinen päivä on vähän stressaavampaa, onhan liikennekulttuurin lisäksi autokin outo. Liikennesäännöt ovat melko ohjeellisia. Jos ajat 40:n alueella 60 km/h, on perässä pian jono ja ensimmäiset vetävät jo ohi. Stop-merkillä ei ole samanlaista vaikutusta kuin Suomessa. Kukaan ei pysähdy sen kohdalla, jos väistettävää ei näy. Suojatielle pyrkiville annetaan erittäin hyvin tietä. Pistin merkille itselleni uuden, mutta erittäin loistavan käytännön suojateihin liittyen. Kun ajoradalla on kaksi kaistaa suuntaansa, ja oikeanpuolimmaisella ajava pysähtyy antamaan tietä jalankulkijalle, hän laittaa vilkun vasemmalle. Tämä auttaa kiinnittämään vasenta kaistaa ajavan huomion ja varoittaa, älä ohita minua. Säästää jalankulkijoiden henkiä melko yleisessä onnettomuustyypissä.

Torvea soitetaan paljon, mutta ei  Suomeen verrattuna äärimmäisessä raivossa pää punaisena, vaan enemmänkin positiivisessa tarkoituksessa. Ruuhkassa autoilija päästää sivutieltä tai toiselta kaistalta pyrkivän eteensä (ja näin todella tehdään) tööttööt ole hyvä mene siihen, tööttööt kiitoksia vaan kovasti. Kun kapealla vuoristotiellä päästät sopivassa paikassa paikallisen tottuneemman ja nopeamman kuskin edellesi (tee näin!), saat kiitokseksi tööttäyksen ja käden heilautuksen.

Liikenne saarella on vauhdikasta. Nopeita kiihdytyksiä, äkkijarrutuksia, ylinopeutta kaupunkialueella. Samaan aikaan se on erittäin sujuvaa, huomioonottavaa ja epäitsekästä. Minusta Suomalaisella on enemmän opittavaa heidän liikennekulttuuristaan kuin päinvastoin.

Saarella on kokoonsa nähden paljon ihmisiä ja autoja. Tämä tarkoittaa paikoin ruuhkautumista varsinkin iltapäivisin 17-18 aikoihin. Liikenne mateli tai seisoi moottoritielläkin, siitäkin huolimatta että kaistoja on usein kolme tai enemmän.

Pysäköinti on useimmiten ilmaista kadunvarsipysäköintiä. Maksulliset paikat on maalattu sinisin viivoin. Näitä paikkoja näin melko vähän, lähinnä Las Palmasissa ja muutamien muiden kaupunkien ydinkeskustoissa. Tietysti myös maksullisia parkkihalleja löytyy. Kuukauden aikana maksoin pysäköinnistä kerran, 2,40€.

Vuoristossa autoilu on ihan oma juttunsa. Ensinnäkin, älä pelkää sitä, maisemat ehdottomasti palkitsevat pienen jännityksen! Jotkin tiet ovat erittäin mutkaisia ja kapeita. Et voi oikein etukäteen tehdä kartalta johtopäätöksiä tien ajettavuudesta. Kaksinumeroinen paksummalla piirretty ”päätie” saattaa olla kapeampi ja pelottavampi kuin yksikään ajamasi kolminumeroinen. Mutta kyllä niistä pahimmistakin selviää:

• Aja rauhallisesti. Päästä takana hiillostavat oikealle vilkuttamalla ohitse sopivassa paikassa. Näitä paikkoja vain saattaa olla todella harvassa.
• Kapeilla teillä on ennen pimeään mutkaan tuloa tapana soittaa torvea merkiksi vastaantulijoille. Pidä  ikkunasi auki niin olet itsekin kuulolla. Lähesty mutkia varovasti, et koskaan voi tietää mitä vastaan tulee.
• Aina kun näkyväisyyttä on kauemmaksi laaksoon tai vuoren rinteelle, koita tähystää mitä sieltä on tulossa vastaan. Tai pyydä matkustajia tekemään niin. Ennakointi on tärkeää. Jos näet kaukana vastaantulevan kuorma-auton, pysähdy ensimmäiselle mahdollisille levennykselle. Kannattaa ennemmin odottaa 5 minuuttia kuin arvuutella tuleeko edessäpäin vielä sopivaa kohtaamispaikkaa. Sain parilta ison auton kuljettajalta tööttäyksen, peukkua ja iloisen vilkutuksen näinkin järkevästi käytöksestä.
• En ehkä lähtisi vuoristoteille ihan ensimmäisenä päivänä. On hyvä tuntea autonsa ominaisuudet, ulottuvuudet ja kääntösäteet ensin hyvin. Mäkilähdön on syytä olla hyvin hanskassa. Meillä oli onneksi automaatti joka teki autoilun suorastaan nautittavaksi kun ei tarvinnut hämmentää vaihdekeppiä kuin heikkopäinen ja kiduttaa kytkintä jyrkkää rinnettä matelevassa autojonossa.
• Jotain käsitystä kapeimmista teistä saat videolta noin 3-5 minuutin kohdalta.

Yhteenvetona vuokraa ihmeessä rohkeasti auto ja lähde tutkimusmatkalle. Yritä päästä paikalliseen ajorytmiin mukaan. Pahimmassakin ruuhkassa voit luottaa siihen, että halutessasi vaihtaa kaistaa saat tilaa heti kun vain nappaat vilkun päälle. Toisin kuin Suomessa…

Luonto ja vuoret Gran Canarialla

Tämä osio on sinulle joka nautit kauniista maisemista, retkeilystä, valtamisesta yms. aktiviteeteista.

Ensimmäisenä täytyy nopeasti mainita erikoisena luontokohteena Maspalomasin dyynit, jotka lienevät useimmalle Kanarian matkaajalle tutut. Jos aiot poistua hotellilta vain kerran johonkin, niin käy vaakka dyyneillä!

Sitten vuoristoon. Ajamalla pois rannikolta keskemmälle saarta löydät toinen toistaan upeampia paikkoja, ja hyvinkin vaihtelevaa luontoa. Vihreitä laaksoja, puuttomia kallioita, mäntymetsiä ja ehkä kaikkein erikoisempana järviä! Kyllä, saarella on muutamia pieniä järviä, joiden vesimäärä riippuu vuodenajasta ja sademääristä. Me kävimme nopeasti Presa de Las Niñas nimisellä retkeilyalueella jossa on pienehkö järvialue. Vesi ei tuoksullaan ja värillään varsinaisesti houkutellut uimaan, kaloja siellä kuitenkin näytti hyppivän. Rannoilla näkyi myös siimoja ym. merkkejä siitä että myös kalstusta on harjoitettu. Uskon että paikka on varsinkin kesäisin suosittu paikallisten retkeilykohteena. Nyt näimme yhden perheen grillailemassa uudenvuoden eväitään.

Saaren huippu on Pico de las Nieves. Vinkki, älä aja aivan huipulle, tuskin saat autoasi parkkin! Jätä auto sen sijaan kolmen tien risteyksen tienoille, siihen missä näkyy sotilasalueen portti ja aidat. Kävelet tien vartta huipulle noin viidessä minuutissa. Hyvät näköalat, mutta vuoristoteitä ajellessa näin monta paljon hienompaakin paikkaa. Huipulta kuitenkin hahmotat hyvin kuinka pieni saari on, meri näkyy joka puolella. Jos sinulla vain suinkin on aikaa, tee pari eri retkeä vuoristoon. Suunnittele reitit niin että ajat aina eri teitä. Karkeasti voisi antaa tällaisen vinkin: Jaa saari keskeltä kahtia itä-länsi suunnassa. Parhaat vuoristomaisemat löytyvät pohjoispuolelta. Jaetaan tämä pohjoispuoli vielä pystysuuntaan. Lännempänä on karumpaa ja paremmat näköalat. Pystysuoria kallioita ja niiden reunoilla kiemurtelevia teitä. Keskemmällä mäntymetsiä, osin palaneita. Idempänä on vihreämpää ja kauniita niittyjä, laaksoja ja metsiä. Voit nähdä maatiloja ja eläimiä, sekä ajaa todella idyllisten maalaiskylien lävitse.

Varaa vuorille lämmintä vaatetta! Paikalliset vaihtelut ovat suuria, myös pilvisyys vaikuttaa. Ensimmäisellä huipulla käynnillämme oli pilvistä ja lämpötila alle 10 astetta. Lumesta varoittaville liikennemerkeille on varmasti tarkoituksensa. Toisella kertaa samassa paikassa taas paistoi aurinko ja oli 20 astetta lämmintä! T-paidalla tarkeni hienosti. Mutta ehdottomasti siis pitkää vaatetta ja jopa pipo mukaan.

En osaa oikein nimetä vuorilta yksittäisiä paikkoja joissa käydä. Tutkikaa Google mapsia, ajelkaa eri teitä ja tutkikaa! Instagram on hyvä apu. Hakekaa kuvia Gran Canaria yms. hakusanoilla. Kun näette kuvassa hienon paikan, ottakaa selvää mikä ja missä se on! Selviää yleensä kuvatekstistä tai viimeistään aihetunnisteista.

Vielä yksi vinkki, käykää länsirannikolla katsomassa horisontissa kohoavaa Teide-tulivuorta ja kuinka kauniisti aurinko laskee Teneriffan taakse.

Kokemuksia ensimmäisestä Airbnb majoituksesta

Tämä majoitusmuoto oli matkan suurin jännitysmomentti. Pelkäsin hieman sitä, että asunto jossa viettäisimme kuukauden olisi jollain lailla ihan hirveä. Toisaalta asunnon kommenttien perusteella pelkoon ei ollut aihetta, mutta kumminkin asia vaivasi vähän mieltä. Pelko oli turha, asunto sekä isännät olivat loistavia. Meidät otettiin vastaan ystävällisesti ja viesteihin vastattiin aina tunnin sisällä. Asunnossa oli kaikki mitä kuukauden elämiseen tarvitsimme. Tietenkään asunto ei ollut kuuden tähden hotelli, ja pieniä vikoja ja puutteita oli, niinkuin varmaan jokaisen kodissa. Mutta jos on vähänkään sopeutuvainen, ja ymmärtää käsitteet hinta-laatusuhde sekä maassa maan tavalla, viihtyi siellä mitä parhaiten. Luultavasti palaammekin samaan kämppään ensi talvena jos Kanarialle suuntaamme.

Jos joku haluaa tietää missä majoituimme ja lisätietoja kohteesta, lähetä sähköpostia alta löytyvään osoitteeseen. Tässä vielä kutsulinkkini jolla saat 41€ alennusta Airbnb-majoituksesta.