San Agustin ja hotelli Gloria Palace

San Agustin on viihtyisä alue hieman Play Del Inglesistä koilliseen, eli lentokentän suuntaan. San Agustin ei ole aivan pahinta turistialuetta, mutta hotelleja on useampia ja paikalliset ihmiset edelleen vähemmistössä.

Meidän hotellimme sijaitsi aivan kaiken asutuksen laidalla, vuoren rinteellä. Heti hotellin takaa avautui asumaton vuoristoalue, joka osoittautui perheen miespuolisille erittäin mieluisaksi tutkimus/retkeily/lenkkeily maastoksi.

Hotellia en esittele sen tarkemmin, käy itse katsomassa lisätietoja ja kuvia heidän kotisivuiltaan  Kerron sen sijaan kuinka me itse hotellin koimme.

Kuvienkin perusteella osasimme odottaa ihan siistiä paikkaa. Hotellille päästyämme yllätyimme vain positiivisesti! Kuten viime lomallakin täälläkin marmori kiilsi ja eteen tuotiin heti kuohuviinilasit ja limut. Palvelu ja hotellin yleisilme olivat molemmat tasokkaat. Vastaanotto oli erityisen ystävällinen.

Jos yleiset tilat vastasivat tasoltaan edellisen loman hotellia, niin samaa ei voinut sanoa huoneesta. Ahdas

ta ja hieman nuhjuista. Kuitenkin ihan perussiistiä. Lapsille toinen makkari, aikuisille toinen. Kylpyhuoneita yksi siinä välissä.

Ahtaus kävi välillä hermoon, mutta kyllä sinne sovittiin. Ja aika vähänhän siellä huoneessa aikaa vietettiin muutenkaan. Parvekkeelta oli muuten hyvä merinäköala. Auringon nousut ja laskut näkyivät kivasti.

Allasalueita iti hetki ihan muistella, ihan hyvät ne taisivat olla. Aika täyttä taisi olla heti aamiaisen jälkeen, aurinkotuolia oli vaikeaa saada. Se minkä sen sijaan muistan hyvin olivat ruokailut, varsinkin päivällinen.

Ruokaa oli todella paljon, monipuolisesti ja erittäin hienosti esille laitettuna. Varsinkin jäätelö ja jälkiruokapöytä oli ihan mahdoton ja tietenkin lasten suosikki. Ravintola oli hyvin järjestelty, ruokien nouto yms.sujui jotenkin erityisen hyvin. Juomat tuotiin pöytiin, ja meille puolihoidollisille ne maksoivat. Tarjoilija vetäisi aina huoneemme avainkortin lukijallaan. Juomalasku (noin 100€) lankesi maksettavaksi sitten uloskirjautumisen yhteydessä.

Joimme yleensä muutaman pullollisen tavallista vettä (aqua sin gas) ja minä tietenkin oluen, jopa kaksi (unas cervezas, joitakin oluita).

Päällimmäisenä hotellista jäi mieleen ruoka ja ruokailuhetket ylipäätään. Lapsille ehkä kissat joita tämän(kin) hotellin alueella kuljeskeli. Matkalla huoneelta ravintolaan oli kivimuuri, jonka koloissa oli aivan pieniä kissan poikasia. Ja pienemmät lapsethan halusivat näitä kovasti ruokkia. Päivisin sitten kauppareissuilla mukaan tarttui paikallista kissanruokaa, jota illan pimettyä lapset kissoille tarjoilivat. Joo, tiedetään, mutta kun…

Kävelymatkan päässä on San Agustinin ranta, joka on ihan hyvä uimaranta siinä kuin muutkin. Hotellilta kulki myös ilmainen bussi Maspalomasiin. Tätä tuli käytettyä useamman kerran käydäksemme dyyneillä uimassa tai muuten vain Maspalomasissa hengailemassa. Kerran myös kävelimme sinne Inglesin läpi. Ei mikään mahdoton matka, mutta me ollaankin välillä aika reikäpäitä kävelemään. Ainakin jos nuorin pääsee isin reppuselkään välillä.

San Agustin ja Gloria Palace nippuun

• Viihtyisää rauhallista seutua, jopa kaunista.
• Hotellin takana todella hyviä patikointipolkuja ketä sellainen kiinnostaa. Kalliota, maatiloja, luolia, kanjoneita yms.
• Hotelli korkealla mäellä, varsinkin kantamusten kanssa nousu välillä aika hapokas.
• Yhteydet hyvät, paljon busseja ajaa San Agustinin läpi, mm. kaikki lentokentälle tai Las Palmasiin menevät. Ja jos ei kulje sopivaa, niin menemällä ensin Maspalomasin bussiasemalle pääset mihin tahansa.
• Hotellin ruoka hyvää ja ravintola toimiva. Muutenkin altaat ja muut yleisalueet siistit ja tasokkaat. Päivisin paljon ohjelmaa lapsille, meidän eivät tietenkään uskaltaneet osallistua.
• Hotellissa myös hieno kylpylä! Tästä en osaa kertoa enempää, emme vierailleet kun emme ole kylpyläihmisiä (millaisiahan ne ovat…).
• Hinta-laatusuhde erittäin hyvä.
• Suosittelen lapsiperheille täysin varauksetta!

Siirtyminen Teneriffalle

10 päivän jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin. Vaihtoehtoja saarelta toiselle siirtymiseen oli käytännössä kaksi, lentäminen tai lautta. Osa perheestä, varsinkin avopuoliso, vastusti suuresti lyhyttä paikallislentoa Binterin tms.  potkuriturbiinikoneella. Ajoissa varaten Gran Canaria – Teneriffa lento olisi kustantanut koko porukalle noin 120 €. Perherauhan säilyttämiseksi siirtymiseen valittiin nyt kuitenkin lentämisen sijaan meritie.

Kun alat googlettaa Kanarian lauttoja päädyt todennäköisesti hyvin nopeasti directferriesin sivuille, näin myös minä. Sitä kautta vertailin ja lopulta varasin lauttamatkamme. Täytyy todeta että vertailu ja varaaminen oli jotenkin harvinaisen tahmeaa. Muistelen sivuston rakenteen ja toiminnan olleen raivostuttavan sekava tai huonosti toimiva. No lopulta sain kuitenkin tehdyksi varauksen Naviera Armas-yhtiön Volcan del Teide laivalle. Vaihtoehtona olisivat olleet Fred Olsenin nopeat kantosiipialukset, mutta kyyti sellaisella olisi maksanut ainakin kolminkertaisesti verrattuna Armaksen kyytiin 137 € viideltä henkilöltä. Hinta vastasi siis hyvin pitkälti lentämistä.

Ensin piti siirtyä San Agustinista pääkaupunkiin Las Palmasiin. Tämä tapahtui bussilla. Olin katsonut sopivan numeroisia vaihtoehtoja https://www.guaguasglobal.com/lineas-horarios/ sivuilta.

Oikeat lottonumerot muistilapulla kävelimme lähimmälle bussipysäkille, matka oli onneksi lyhyt ja pelkkää alamäkeä. Busseja tuli tasaiseen tahtiin, oikeita numeroitakin, mutta täpötäynnä! Tätä en ollut osannut ottaa huomioon. Suurin osa kaasutti ohitsemme, osa hiljensi vauhtia, mutta laskettuaan katraamme pääluvun kuljettaja heilautti torjuvasti kättään ja jatkoi matkaa. Odotimme varmaan puolitoista tuntia ennen kuin pääsimme kyytiin.

Matkalaukut menivät tietysti bussin tavaratilaan matkustamon alle. Tällä kertaa ei ollut erityistä huolta, mutta muistan kuinka matkustimme Mallorcalla lentokentältä saaren pohjoisosaan. Kaikki pienimmätkin kylät kiertelevä bussi oli täynnä pelkkiä paikallisasukkeja. Useammalla pysäkillä piti ikkunasta epätoivoisena katsella, että kenenhän potentiaalisen narkkarin matkaan laukkumme lähtevät. 

Nyt sain lähinnä keskittyä ohikiitäviin maisemiin ja miettimään miksi hitossa emme menneet taksilla…

Pääkaupunki Las Palmisissa meille jäi vielä useita tunteja aikaa odotella laivan lähtöä, huolimatta bussin pitkästä odottelusta. Onneksi tulee aina varattua aikaa vähintäänkin riittävästi erilaisiin siirtymiin.

Lauttamatka Gran Canaria -> Teneriffa

Kulutimme ensin pari tuntia aikaa Las Palmasissa hengailemalla bussiaseman läheisyydessä. Päivä oli kuuma ja lapset taas riitelivät. Ja mihin siitä oikein kahden ison matkalaukun ja kaikkien reppujen kanssa lähdet, lähinnä istuskeltiin jossain puiston penkillä.

Kun lautan lähtöön oli aikaa vajaa pari tuntia aloin tarkkailla taksitolppaa. Ensimmäisen tilataksin saavuttua jonoon siirryimme kyytiin ja annoimme osoitteeksi Naviera Armasin terminaalin (kaikesta valmistelusta huolimatta en edelleenkään ollut ihan varma osoitteen oikeellisuudesta).

Taksimatka eteni, lauttoja ja laitureita tuli ja meni. Joko nyt? Entä nyt? Ei, matka vaan jatkui ja usko oikeaan paikkaan pääsemisestä alkoi olla koetuksella. Hienot rantabulevardit ja näyttävät terminaalit vaihtuivat ankeaan teollisuusalueeseen. Lopulta kuljettaja hetken emmittyään kurvasi yhdelle portille ja nousi jututtamaan ulkona seisokelevia työmiehiä. Katsoimme hieman huolissamme kun hän vuoron perään osoitteli meitä, merta ja puhelintaan. Hetken päästä kuljettaja kipitti takaisin autoon hymyillen ja hyväksyvästi nyökytellen, sí sí bueno.

Portti avautui ja ajoimme vielä pari sataa metriä terminaalille eli muutamalle yhteen liitetylle merikontille! Mitä vi***a oli aika päällimmäinen ajatus sillä hetkellä. Konteissa sentään oli Armas yhtiön tarrat, joten paikka oli oikea, valitettavasti.

Koteista koottu odotusaula oli oikeastaan ihan siisti ja viihtyisä, ilmastoitukin. Samoin ulkona olevat konttivessat olivat siistit. Tutkittuani aikani seinille ripustettuja tauluja ja julisteita homma alkoi valjeta. Lauttayhtiön terminaali oli palanut ja tämä konttikylä oli vain väliaikainen ratkaisu. Havainnekuvat kertoivat uudesta upeasta terminaalista, joka avautuisi piakkoin toiseen reunaan satamaa. Tämä huojensi jollain tavalla mieltäni. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä ulkona näkynyt kuin rahtilaivoja. Lopulta noin 45 minuuttia ennen laivan aikataulun mukaista lähtöaikaa minun oli pakko käväistä lippuluukulla varausvahvistukseni kanssa ja kysyä onhan kaikki ok, tarvitseeko minun vielä tehdä jotain, ja onko paikkakaan edes oikea? Asiakaspalvelija kertoi hymyillen että kaikki oli ihan kunnossa ja laiva tulisi pian.

Pikkuhiljaa muita matkustajia alkoi valua terminaaliin. Samoin ulkopuolella autolla matkustavien autojono alkoi kasvaa. Lopulta jopa kauan odottettu laivakin peruutti laituriin. Taas kerran matkanjohtaja koki suuria helpotuksen tunteita ja verenpaine laski hieman.

Seuraavat tapahtumat olivat taas hieman yllättäviä. Ensin meidät viitottiin takaluukku auki olevalle pakettiautolle. Matkalaukkumme nostettiin kyytiin ja me itse reppuinemme seurasimme muita matkustajia vähän matkan päässä odottavaan minibussiin. Laukut jäivät Hiaceen, me siirryimme bussilla pari sataa metriä eteenpäin laivan sivulle. Sieltä sitten kapeita portaita ylös ja laivan kyljestä sisälle. Voitte uskoa että meitä ihan pikkuisen ihmetytti mitä oikein tapahtui. Sinne jäivät laukut emmekä saaneet mitään kuittia tms. Mihin laukut ilmestyvät? Haetaanko ne jostain vai mitä ihmettä. Ihmettelimme ja spekuloimme asiaa aikamme, mutta lopulta luovutimme ja siirryimme istumaan. Laiva vastasi kooltaan ja ulkonäöltään meidän vanhimpia ja pienimpiä Ruotsin laivoja. Erotuksena olivat runsaat istumapaikat, jotka järjestelyltään ja rakenteeltaan muistuttivat lähinnä junaa. Istumapaikat sai (kai) valita vapaasti mistä sattui löytämään. Emme kuitenkaan olleet paikoillamme juurikaan, oli mukavampaa kierrellä esimerkiksi laivan ulkokansilla. Keinuttava matka kesti loputtomalta tuntuvat 4-5 tuntia. Ilta oli jo pimennyt kun saavuimme Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin.

Matkalaukuistamme ei ollut edelleenkään mitään havaintoa. Purkauduimme muiden matkustajien mukana laivasta ulos. Kävellessämme terminaaliin johtavalla sillalla tein iloisen havainnon. Parkkipaikalla oli tuttu Hiace ja sen takana jono ihmisiä laukkujaan noutamassa. Sieltä samasta jonosta sain aikanaan meidänkin laukkumme. Taisinpa vielä niitä osoittaessani helpottaa laukkujen ojentelijan työtä sanomalla rojo y negro, punainen ja musta. Ja tietysti perään graciakset.

Kävelimme ehkä noin puoli kilometriä keskustaan, josta löysimme taksitolpan. Siitä tilataksiin ja kuljettajalle talomme osoite. Talo sijaitsi naapurikaupungissa La Lagunassa, joka muuten on Teneriffan entinen pääkaupunki. Kuljettaja ei selvästikään tuntenut aluetta, ja jostain ihmeen syystä ei käyttänyt edes puhelimen navigaattoria, ainakaan oikein. Sen sijaan hän soitti kollegalleen useita kertoja neuvoa kysyäkseen (sen muutaman sanan perusteella mitä puheluista ymmärsin).

Lähestyimme kohdetta, mutta ajoimme useita kertoja harhaan ja teimme U-käännöksiä. Kaivoin lopulta oman puhelimenij a Google mapsin esiin. Ei tämä nyt noin vaikeaa voi olla ajattelin. Aloin neuvoa kuljettajaa lyhyillä, mutta hyvin yksiselitteisillä komennoilla jotka espanjaksi osasin: izquirda, derecho, vasen, oikea.

Näin löysimme perille hyvinkin nopeasti ja kuljettajakin vaikutti tyytyväiseltä. Tällä kertaa tipin saaja olinkin minä, sillä kuski ei huolinut läheskään niin paljoa kuin taksamittari näytti. Ja ihan oikein niin, sen verran kauan pyörittiin pallo hukassa. Muistelen kyydin maksaneen noin 20 €.

Talo – La casa

Soitimme summeria portilla ja viereisen talon ovi aukesi. Pihamaan poikki kiiruhti kaksi +50v rouvaa. Vastaanotto oli suorastaan sydämellinen! Päivä oli ollut todella pitkä ja stressaava, oli ihana nähdä lopulta yösija edessään ja ennen kaikkea saada tällainen vastaanotto. Talomme omistaja María asui naapurissa, viereisessä talossa. Hän oli kutsunut paremmin englantia puhuvan ystävänsä avukseen meitä vastaanottamaan. Uskon kyllä että olisimme pärjänneet hienosti ilman ”tulkkiakin”. Yhdessä vaihdettiin kuulumiset ja katseltiin paikat läpi. Meille oli varattu jotain pientä juomista ja syömistäkin pöydälle. Koska joulu lähestyi oli mukana myös joulukakku, jonka tosin Maríakin myönsi paremminkin Italialaiseksi, kuin Espanjalaiseksi perinteeksi. María kertoi lähtevänsä heti seuraavana päivänä sukulaisiin ja bisneksiin Gran Canarialle ja La Palmalle ja palaavansa vasta uuden vuoden jälkeen. Tämä hänen ystävänsä auttaisi meitä jos mieleen tulisi mitään kysyttävää tai tarpeita.

Asetuimme väsyneinä, mutta oikein tyytyväisinä taloksi. Sisällä oli muuten suomalaiseenkin makuun todella viileää, onneksi joka huoneessa oli infrapunalämmittimet joilla sai nopeasti lämpötilan nousemaan.

La Lagunan kaupunki

La Laguna on kuten mainittua Teneriffan entinen pääkaupunki. Ettei tämä tarina paisuisi ihan järjettömästi, jätän esittelyn hyvin lyhyeksi. Voit lukea faktoja kaupungista muualtakin.

Kaupungin sijainti pohjoisosassa saarta ja vieläpä aika korkealla merenpinnan yläpuolella teki ilmaston melko viileäksi ja pilviseksi. Päivisin tarkeni enimmäkseen lyhyillä vaatteilla, mutta heti alkuillasta piti laittaa pitkää päälle. Ja niin piti päivälläkin jos halusi liikkua ihmisten ilmoilla. Nimittäin ehkäpä juurikin syrjäisen sijaintinsa vuoksi olimme luullakseni kaupungin ainoat turistit. Erotuimme varmasti ilman shortsejakin riittävän hyvin katukuvasta. Paikalliset kun olivat jopa päivisinkin sonnustautuneet talvitakkeihin ja pipoihin.

Ilmasto muistutti ehkä Suomen kevättä, päivisin lämmintä, mutta illalla lämpötila laski nopeasti ja verrattain paljon.

Vanha kaupunki oli erittäin viihtyisä, paljon kauniita rakennuksia ja kapeita kujia. Todella paljon autoilta rauhoitettuja kävelykatuja. 

Hienoin hetki kaupungilla oli ehkäpä eräänä iltana kun jouluvalot loistivat ja kaikkialla soi kaiuttimista joululaulut. Tämä yhdistettynä satoja vuosia vanhoihin rakennuksiin ja ympärillä oleviin iloisiin espanjalaisperheisiin loi hyvin mieleenpainuvia muistoja.

Vietimme aikaa lähinnä tässä vanhassa kaupungin osassa, uudempaa osaa näimme vain vilaukselta autoillessamme.

Varmaanki syystä että La Laguna ei todellakaan ole mikään turistikohde, oli ihmisten kielitaito aika suppea. Kaupan myyjät yms. eivät selvästikään osanneet englantia sanaakaan. Olikin ihan hyödyllistä että osasin jo silloin edes muutaman sanan espanjaa.

Teneriffan saari muuten

Koska tästä matkakertomuksesta on tullut näin pitkä, tehdäänpä niin että kerron Teneriffasta lisää osassa viisi. Käsitellään siellä ainakin Loro Parque, rannat ja tietenkin Teiden kansallispuisto tulivuorineen!

Ainoastaan pari läheisesti La Lagunaan liittyvää juttua voisin poimia vielä tähän lukuun. Ensinnäkin La Lagunan lentokentällä tapahtui vuonna 1977 edelleenkin maailman tuhoisin lento-onnettomuus, jossa sai surmansa 583 ihmistä. Onnettomuuden muistomerkki löytyy mäeltä kaupungin reunalta, kävelymatkan päässä sieltä missä majoituimme. Muistomerkin ympäristössä on muuten ihan kiva piknik puisto.

La Lagunasta lähtee yksi erityinen tie joka kannattaa käydä ajamassa, jos hermot ovat kunnossa. Teneriffalla on monia kiemuraisia vuoristoteitä, mutta tämä kyllä oli mieleenpainuvin. Harmi että pysähdyspaikkoja oli vähän ja ajaessa oli muutakin seurattavaa kuin maisemat, kuten omalla kaistalla mutkista vastaan tulevat bussit. Puoliso huusi ja lapset itkivät, minulla oli hauskaa.

Tämä matkan yhteenveto. Havaintoja ja mitä opimme.

• Lauttamatka saarelta toiselle hitaalla laivalla oli taas yksi kokemus lisää. Tämä menee kuitenkin sinne samaan sarjaan kameliajelun kanssa, kerta riitti hyvin. Seuraavalla kerralla valitsisin lentokoneen, enkä käyttäisi kokonaista päivää näin lyhyen matkan taittamiseen.
• Teneriffan ilmasto vaihtelee yllättävän paljon eri puolilla saarta. Parin viikon päästä pääsemme toteamaan onko Gran Canarialla sama tilanne, kun olemme siellä ensimmäistä kertaa auton kanssa.
• Kartalla lyhyt siirtymä voi viedä aikaa yllättävän paljon. Tiet ovat kiemuraisia ja nousut ja laskut jyrkkiä. Muualla kuin moottoriteillä kannattaa varata reilusti aikaa matkan tekoon.
• Jos et osaa mäkilähtöä manuaalivaihteisella autolla, älä lähde ajamaan. Teneriffa on yhtä mäkeä.
• Gran Canarian San Agustin on kiva paikka, samoin kuin Gloria Palace hotelli.
• Jos olet täysin kyllästynyt uimiseen ja nähnyt ja kokenut kaiken saarten eteläosien rantalomakohteissa, mene La Lagunaan. Se on ainakin erilainen paikka. Älä välttämättä mene sinne lasten kanssa.