Olimme tätä ennen käyneet perheen kanssa vain automatkoilla Ruotsissa ja Norjassa. Jälkikäteen ajateltuna nämä täysin suunnittelemattomat, erilaisiin päivittäin vaihtuviin mökkimajoituksiin perustuvat Skandinavian matkat antoivat hyvin rohkeutta lähteä myöhemmille omatoimimatkoille kauemmaskin. 

Ensimmäinen etelänmatkamme oli hyvin perinteinen matkatoimistosta ostettu pakettimatka, joka ei kuitenkaan ensikertalaiselle tarkoittanut minkäänlaista jännityksen puutetta. Esimerkiksi lentokentällä toimiminen ja lasten kanssa lentäminen mietitytti kovasti.

Matka ostettiin jonain syyskuun 2014 pimenevänä iltana nyt paljon palstatilaa saaneelta, melkein mutta ei kuitenkaan konkurssiin menneeltä tsätsätsä Tjäreborgilta. Ajankohdaksi valikoitui lasten syyslomaviikko.

Selatessamme valikoimaa hinnat järkyttivät, ei meillä olisi todellakaan varaa lähteä mihinkään. Ei tätä porukkaa veisi ulkomaille kuin miljonääri tai postin toimitusjohtaja. Kaksi viikkoa tai 10 päivää vaihtui viikoksi, tähtiä ropisi hakukentästä vähemmäksi. Lopulta löytyi jotenkuten mahdollinen: 

5 henkilöä, 1 viikko, all inclusive, 2400 € (ihan tarkkaa summaa en muista enää). Tällä rahalla pääsi 3 tähden huoneistohotelliin niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Gran Canarian Puerto Rico.

Matkaan lähdettiin jännittynein tunnelmin. Muistaakseni automme jäi sillä kertaa tuttavan pihaan Vantaalle, josta matkaa jatkettiin taksilla. Mainittakoon että tuo yksi taksimatka maksoi paljon enemmän kuin kaikki kohteessa tekemämme yhteensä.

Matkatavaraa oli mukana saman verran tai enemmän kuin nykyään 2-3 viikon reissuilla. Lentokentällä pyörittiin tietysti aivan pallo hukassa. Valitettavasti en muista kuinka lähtöselvitys silloin hoitui, todennäköisesti se kuitenkin tapahtui tiskillä eikä automaatilla.

Hyvin Suomalaiselle ominaiseen tapaan olimme muuten lentokentällä varmasti ainakin 2 tuntia ennen lähtöselvityksen avautumista 🙂 Jotenkin siitä sitten pitkän odottelun ja taukoamattoman riitelyn päätteeksi päästiin koneeseen. Kun lapset olivat riidelleet vielä noin 6,5h kestävän lentomatkan olimme saapuneet Las Palmasiin.

Kohteessa – Oo Las Palmas oo Las Palmas sun luoksesi lämpimään

Astuminen koneesta ulos oli mieleenpainuva kokemus. Se lämpö ja tuoksut. Ei varmasti mitään verrattuna kaukomatkailuun esim. Aasiaan, mutta meille se oli iso juttu.

Vessaan ja sitten laukut hihnalta. Tämä on muuten taas yksi niistä tilanteista kun me otamme sivummalla rauhallisesti. Ei se laukku lähde takaisin Suomeen vaikka et tunkisi raivokkaasti aivan hihnan alkuun kärkkymään kapsäkkiäsi. Avaudutaan perään vielä toisestakin jutusta: Boarding. Ihmiset seisovat siellä jonossa ainakin puoli tuntia ennen kuin koneeseen pääsee. Aina naurattaa, onko joku jäänyt kyydistä kun ei ole ollut ensimmäisenä koneessa? Minun kokemukseni mukaan jokainen pääsee sisään kuitenkin vuorollaan ja jonon viimeisetkin pääsevät koneeseen (joo tiedän kyllä ylibuukkauksen).

Tuloaulassa seurasimme vain kylttiä Tjäreborgin bussiin. Suht helppoa henkisesti, mutta paita kyllä liimautui hikiseen selkään ilmastoimattomassa bussissa. Ikkunasta katseltiin aivan outoja maisemia kuunnellen radiosta outoa musiikkia. Väsyneet, nälkäiset ja jännittyneet lapset jatkoivat riitelyä.

Bussi kierteli hotellillta toiselle kapeita vuoristokatuja. Viimeisenä sitten tuli meidänkin vuoromme jäädä pois. Passipinon kanssa respaan, nyt joutui ensimmäistä kertaa puhumaan englantia pari sanaa, hui 🙂 Helpotus oli suuri kun avain kourassa ja rannekeet ranteissa lähdimme etsimään huonettamme.

Huoneisto oli muistaakseni ihan ok. Pari makkaria ja jonkinlainen keittiö/olohuone yhdistelmä. Yksi lapsi vuodesohvalle, kaksi toiseen makkariin ja vanhemmat toiseen. Ja tietenkin huoneiden jaosta taas riideltiin.

Hotelli Eden Puerto Rico

Elettiin muistaakseni aamupäivää, joten kuosittautumisen jälkeen siirryimme lounastamaan. Tämäkin tottakai taas jännitti. Jännitystä lievensivät lapsia leikkisästi kiusoittelevat tarjoilijat. Juomat tilattiin heiltä englanniksi (siitäkin selvittiin). Ruoat noudettiin itse linjastolta. Muisti pätkii, mutta epäilen että en ymmärtänyt jättää tippiä. Myöhemmillä matkoilla olen aina koittanut pienipalkkaisia tarjoilijoita ja muitakin työntekijöitä hieman muistaa. Varsinkin jos he tekevät kaikki sirkustemppunsa asiakasta viihdyttääkseen.

Ruokailut alkoivat päivien kuluessa sujua paremmin ja paremmin, lapsetkin alkoivat löytää jotain itselleen sopivaa purtavaa. Jo silloin ruokatarjonta oli meistä aika suppea ja sanotaanko kuivahko. Mielikuva on vahvistunut kun olemme myöhemmillä matkoillamme nähneet toisenkinlaisia noutopöytiä. Edenissä ei aina oikein erottanut oliko huolella paistettu ja suolattu eväs lihaa, kalaa, kanaa vai jotain muuta. Nälkä kuitenkin lähti ja niin lapsilla kuin aikuisillakin all inclusive rannekkeiden avulla janokin. Kohtuus toki vastuullisina vanhempina pidettiin, vaikka houkutuksia tällainen täysin ennen kokematon ”ilmaisten” juomien paljous toki tarjoili.

Hotellista ei ole mitään erityistä hyvää tai huonoa mainittavaa. Hintaansa nähden ihan ok paikka, tai ok miinus. Tunnelma oli kuitenkin hyvä, joskin ainakin minuun iski heti ekana iltana haikeus, pitääkö tältä joskus lähteä pois? Ja se iskikin silloin niin lujaa että Kanarialle palattiin monta kertaa. Nyt viisi vuotta myöhemmin olemme menossa samaiselle saarelle kuukaudeksi. Tällä välin olen opiskellut espanjan kieltäkin. Taitotaso on tällä hetkellä sellainen että pärjään arkisissa tilanteissa kaupoissa ja ravintoloissa yms. ilman englantia. Kovin syvällisiin keskusteluihin ei kuitenkaan voi vielä paikallisten kanssa heittäytyä.

Liikkuminen

Ennen lähtöä katsoimme kartasta että hotellimme on mukavan lähellä rantaa, vain pari sataa metriä linnuntietä. Virhe! Hotelli Eden sijaitsee Puerto Ricon alueen korkeimmalla mäellä. Ranta kyllä näkyy kaukana alapuolella, mutta tie sinne on pitkähkö ja lievästi hengenvaarallinenkin kuljettavaksi jalan lasten kanssa. Emme tainneet sitä yrittääkään.

VINKKI: Käytä matkakohdetta kotona tutkiessasi Google mapsia ja etenkin sen street view ominaisuutta. Näin voit kulkea virtuaalisesti vaikka kaikki reitit rannoille ja kauppoihin etukäteen!

Kävelyn sijaan otimme aina taksin rannalle. Kuten tarkkaavainen lukija tietää, meitä oli matkassa 5 henkilö. Tämä ei kuitenkaan Kanarialla ole mikään ongelma. Todella monessa farmarimallisessa taksissa oli takana lisäistuimet kahdelle! Ja tietysti liikenteessä oli perinteisiä tilataksejakin. Opimme pian katsomaan oliko auton kylkeen (tai johonkin) kirjoitettu 7 pax. Taksikuskien vihellellessä meitä kyytiin näytimme myös joskus viittä sormea ja osoittelimme toisiamme.Silloin kuski yleensä näytti meille sopivaa ajoneuvoa jos hänellä itsellään ei ollut istuimia riittävästi. Pari kertaa kuski kysyi ensin mihin olemme menossa. Kun kerroimme määränpään olevan lähiranta kuski sanoi bueno no problema ja viittoi meidät kyytiin. Sinne sitten neljä takapenkille tunkien lähdettiin matkaan. En pitänyt tätä tällä matkalla minään riskinä. Ei myöskään kuljettaja. Hän ei kuitenkaan ollut huolissaan terveydestämme vaan poliiseista.

Takseilla ajelimme paljon. Tippiäkin muistin aina antaa. Kyydit lähialueella maksoivat yleensä luokkaa 2,50 €. Maksoin tällöin esimerkiksi 3 € enkä huolinut vaihtorahoja.

Kerran kävimme omatoimisesti ajelemassa bussillakin, matka suuntautui Palmitos Parque eläinpuistoon josta lisää seuraavassa.

Aktiviteetit

Lomapäivämme kuluivat pitkälti lähirannalla Amadores Beachilla (Playa de Amadores). Ranta on varmasti Gran Canarian parhaimpia, jossain nimetty parhaaksikin. Itse laittaisin myöskin aika kärkeen. Aallonmurtajat estivät isoimpien aaltojen pääsyn rantaan, hiekka oli valkoista, ja tilaa oli ihan riittävästi. Jos otetaan mukaan Teneriffankin rannat niin kyllä tämä ihan TOP 3 listalle mahtuu.

Yhtenä päivänä ajelimme taksilla Maspalomasiin (noin 20€). Sieltä oikeastaan täysin yllätyksenä löysimme vaikuttavat hiekkadyyneihin rajautuvan loputtoman pitkän rannan. Täällä tuli käytyä myöhemmilläkin reissuilla, vaan ehkä ei tule enää, ainakaan seuraavalla.

Ranta on tuulinen, hiekkaa menee joka paikkaan tavallistakin enemmän. Lisäksi ainakin aina kun me olemme rannalla käyneet ovat aallot olleet todella suuria ja punainen lippu uimavalvojien (socorista) salossa. Aivan vesirajassa ovat lapset ”uineet”, mutta kyllä siinä vanhemmilla on vahtimista ja verenpaine nousee. Muistan muutaman kerran ehkä juurikin tältä rannalta kun lasket lasten päitä ja yksi puuttuu. Parin sekunnin päästä se pää aallon alta aina ilmestyi, mutta ne olivat pitkiä sekunteja…

Hiekkadyyneillä retkeillessämme löysimme kamelisafarin, ja kävimmekin ratsastamassa kierroksen. Tilanne oli jotenkin absurdi, mutta kokemus oli ikimuistoinen ja viihdyttävä. Naurua riitti, ennen ja jälkeen. Silti tämä menee sinne osastolle että kerta kyllä riitti. Päivän päätteeksi söimme erittäin edullisesti pitsaa ja jäätelöä Maspalomasin rannan kauppakadulla.

Ehkä jonkinlaisesta poltteesta omatoimimatkailuun kertoi se, että jo tällä ekalla reissulla ajelimme omin päin Palmitos Parkiin, vaikka olisi sinne varmaan matkanjärjestejän toimestakin ollut retkiä tarjolla. Tie oli tyypillinen kiemurainen vuoristotie, ja illalla alaspäin tullessa pelkäsin oikeasti. Bussikuski ajoi mäkeä alas kuin järkeä vailla, jarruttaen tiukkoihin mutkiin aina viime hetkellä. Oikealla puolellamme oli jyrkkä ja pitkä pudotus alas, mutta eniten olin huolissani vinkuvista jarruista ja voimistuvasta tuoksusta jokaisen jarrutuksen jälkeen. Odotin koko ajan milloin tulee se mutka kun vähintäänkin kovilla, tai jopa epäkunnossa olevat jarrut eivät enää erota meitä eläviä kuolleista. Hengissä kuitenkin selvittiin alas ja taksilla bussipysäkiltä hotellille.

Palmitos Park (Parque) oli lomamme ehdoton kohokohta ja joka euron arvoinen. Puisto oli viihtyisä ja sää oli erittäin sopiva, ei kuuma eikä kylmä. Kerrankin meni jossain koko päivä mukavasti, eikä tullut riitaakaan, ainakaan paljoa. Varsinkin jos kokemuksenne eläinpuistoista perustuvat Korkeasaareen suosittelen vahvasti. Käykää!

Turisteja huijattiin, vai huijattinko?

Tämän kappaleen tapahtumat käsikirjoittavat pohjan seuraavalle lomallemme Kanarialla. Koko tapahtumaketju on jotenkin niin häpeällinen, että en siitä kertoisi ellei se olisi loppujen lopuksi tuonut meille pelkästään hyviä asioita.

Meidät hölmöt siis ”revittiin” kadulta lomaosake-esittelyyn. Ja nyt tähän seis. EI emme ostaneet osaketta, enkä ala seuraavaksi kaupitella sellaista Sinullekin.

No joka tapauksessa näin kävi. On varmaan käynyt muillekin, ei siinä mitään. Suosittelen kuitenkin jättämään väliin. Et halua tuhlata lomapäivääsi hotelliesittelyyn.

Kierreltyämme hienoa hotellia puoli päivää meille tarjottiin mahdollisuutta tutustumismajoitukseen ilman sitoumuksia. Siis ihan normaali hotellimajoitus (toki tämä piti noin miljoona kertaa varmistaa). Nähtyämme ainakin omasta mielestämme ylellisen hotellin ja huoneet odotimme hinnan olevan tähtitieteellinen. Yllätys oli iloinen kun saimme tarjouksen kahdesta viikosta, noin 2500 €. Hintaa kuului tietysti vain majoitus ilman ruokaa tai lentoja, mutta nähtyämme paikan tasokkuuden pidimme sitä jopa edullisena. Olen rohkea ja nopea päätöksissäni, ja tärkeimpiä ohjenuoriani on että elät vain kerran. Ei sitä tiedä milloin on isolla levolla puulaatikossa.

Niin siis vetelin nimen paperiin, oli huojentavaa tietää että palaisimme tänne ihan varmasti takaisin. Meille oli täysin selvää että osaketta emme tulisi koskaan ottamaan, mutta tämän kaksiviikkoisen me halusimme paikassa viettää. Päivää ei lyöty lukkoon vaan saisimme katsoa sopivan ajan myöhemmin sen mukaan miten löydämme halvimmat lennot.

Seuraava matkakertomukseni onkin tästä kaksiviikkoisesta eteläisellä Gran Canarialla 5 tähden hotellissa. Kaikista muista majoituksista poiketen nyt en mainitse lomaosakeketjun nimeä kahdesta syystä. Ensinnäkään ette kuitenkaan voisi varata sieltä huonetta, ne eivät ole missään yleisesti tarjolla. Majoittumaan pääsee vain kerran tällaisen esittelyn kautta, tai ostamalla osakkeen. Toiseksi jos mainitsen nimen, alkaa kommenteissa aivan varmasti joku valopää heti inttämään minua ketjun markkinamieheksi, varsinkin kun avoimesti kehun kuinka viihtyisää paikassa oli. Jätetään siis tästä ainoasta paikasta majoituksen tarkempi sijainti pois.

Yhteenveto ensimmäinen pakettimatka ja Puerto Rico

Ensimmäinen lomamme oli kaiken kaikkiaan ihan onnistunut. Tärkeintä oli että lähdimme, sillä jos emme olisi tätä matkaa tehneet, emme ehkä olisi tehneet koskaan mitään tätä seuranneistakaan reissuista. No tietysti tämä koko elämä on muutenkin yksi sattumuksien summa ja sekasotku.

Kaikkia meitä jännitti, väsytti, hermostutti. Lapset olivat pieniä ja innoissaan kaikesta. Turhanpäiväistä riitelyä oli paljon enemmän kuin myöhemmillä matkoilla. Jos siis oma ensimmäinen matkanne ei ollut ihan täysi kymppi, niin menkää uudestaan! Seuraavalla kerralla kaikki on tutumpaa ja sujuu jo paljon stressittömämmin.

Itse Gran Canariaa yleisesti en tässä vielä arvoi kovin syvällisesti, sinne kun palataan vielä paljon. Lyödään sen sijaan nippuun asiat jotka jäivät tähän ensimmäiseen matkaamme.

• Pakettimatkat. Ei mitään vikaa. Ei meidän juttu, mutta oikein asiallinen eikä mitenkään häpeällinen tapa matkustaa. Meillä vaan ei oikein kukkaro siihen veny. Tuttuun ja turvalliseen kohteeseen kuten Kanariansaaret on helppo tehdä omatoimimatkojakin. Jos ja kun matkustamme jossain vaiheessa jonnekin päin Etelä-Amerikkaa, aion ainakin tarkasti tutkia valmiita pakettimatkoja.
• Puerto Rico. Ensimmäinen mieleen tulevan sana, kauhea. Aivan kauhea turistirysä. Ei epäsiisti, ei vaarallinen, ei mitään sellaista. Muuten vain vähän niinkuin yksi valtava lähiön ostoskeskus baareineen. Ei Playa Del Inglesikään ole mikään paratiisi, mutta sieltä sentään pääsee kävellen viihtyisämpiin paikkoihin. Siis minun mielestäni, monet viihtyvät hyvin edellä mainituissakin. Lapsiperheelle löydät parempiakin paikkoja kuten hotellit joissa olimme matkoilla 3 ja 4.
• Kamelisafari. Erikoinen ja hieno kokemus. Tosin en suosittele oikein vannoutuneelle eläintenystävälle. Kameleiden kahlitseminen ja ulkoinen habitus voi kauhistuttaa herkimpiä. Minusta ne kuitenkin olivat tekemässä sitä mitä ne ovat ihmisten valjastamina tehneet vuosisatoja, ellei tuhansia. En myöskään usko niiden tykkäävän kyttyrää Maspalomasin selvästi Saharaa lauhkeammasta ilmastosta.
• Palmitos Park. Siisti, monipuolinen viihtyisä eläinpuisto. Paljon vihreyttä ja varjoa, hyviä esityksiä ym. Kaiken kaikkiaan mukava paikka. Ainoastaan jos olet jo käynyt Teneriffan Loro Parkissa suosittelen varauksella. Tämä ei mitenkään vedä Loro Parkille vertoja, joten mitään henkeä salpaavaa elämystä on turha odottaa. En jättäisi silti menemättä jos aikaa suinkin on.
• Maspalomasin dyynit. Paljon hiekkaa, maisemat kuin Saharassa. Tuulista ja rannalla suuria aaltoja. Dyynien vieressä Puerto Ricoa muistuttava ostoskatu. El Faron majakasta länteen taas ostosmahdollisuuksia niille joilla on pussi kunnossa. Ei näkynyt paljon Suomalaisia. Maspalomasiin palataan matkalla 4.

Tämä ja tulevatkin matkakertomukset ovat vain pintaraapaisu matkan kokemuksista ja koettelemuksista. Keskustellaan lisää alla! Ainakin tällä hetkellä hyväksyn kaikki viestit käsin, joten ne eivät ilmesty näkyviin heti kirjoittamisen jälkeen.